Sulan silloin kun
kosketuksesi voima
minussa laulaa
ja
katseesi nauru
soi kuin Aristoteleen
vaskinen lintu
jonka ääntä olen vain
yksin voinut kaivata.
yhtäkkiä vain
ikiaikakin pieni
on sylissäsi.
---
olen uppoutunut iltoihin viikonloppuihin myöhäisiin aamuihin sänkyyn nurmikkoon auringonkeiloihin toimistohuoneen pöytään pyörän satulaan lakkiaisviikonloppuun viinin pehmeyteen keveään humalaan kauniisiin sanoihin ikävöiviin kosketuksiin virtaavaan liikkeeseen hengityksen nopeuteen painovoiman vastustamiseen --
sillä ei minun ole koskaan ennen tarvinnut olla näin rohkea.
keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti